08/10 -07: Resepti: Perunalaatikko
Pitkästä aikaa muistiin ruokaresepti.
Kyseessä on oma suosikkini lapsuudesta, jota olen toki muokannut aikalailla rankalla kädellä. Äitini teki tämän tietenkin jauhelihasta ja käytti usein nesteenä lihalientä, jolloin suolaa ei tarvinnut käsittääkseni lisätä lainkaan.
Ainesten määrä riippuu vuoasta joka on käsillä, itselläni on keskisuuri vuoka, josta tulee 4-6 hengelle annokset (6:lle naiselle, 4:ll (minun ruokahalullani varustetulle) miehelle).
5-10 perunaa
3-5 dl soijarouhetta
2-3 sipulia
2-5 kynttä valkosipulia
1 muna
1 prk Creme Fraiche (200 g)
2-3 dl maitoa
Juustoraastetta (esim. emmental-mozzarella)
Mauste- ja/tai mustapippuria
ripaus valkopippuria
rakuunaa, kirveliä
(suola)
öljyä
Pistä soijarouhe likoamaan laakeaan astiaan, lisää vettä niin paljon että päällimmäiset kostuvat hieman ja jätä imeytymään. Jos vettä tulee likaa, kannattaa pahin puristaa pois vasta juuri ennen pannulle kaatamista. Pilko sipulit ja kuullota ne reilussa öljyssä, lisää soijarouhe ja lämmitä. Lisää pippurit ja sekoita hyvin. Siirrä pois levyltä.
Riko muna sekoitusastiaan, lisää creme fraiche ja maitoa enintään niin paljon että nestettä on noin 5 desiä. Jos vuoka on pieni, voi maitoa jättää vähän pois. Lisää rakuuna ja kirveli (jos lisäät suolaa, laita sekin sekaan) ja sekoita kunnolla.
Pese (ja/tai kuori) ja viipaloi perunat. Asettele kerroksittain perunaa ja soijasipulisekoitusta pannulta, kannattaa lisätä jokaiseen tai jokatoiseen väliin hieman juustoraastetta ja munamaitoa. Lopuksi kaada jääneet munamaidot pinnalle ja päälimmäiseksi kerros juustoraastetta.
Uuniin 200 asteeseen 30 minuutiksi, laske lämpötila 150 asteeseen ja anna muhia vielä 90 minuuttia.
Sopii pienille lapsille jos suola jätetään kokonaan pois, lautasella on helppo lisätä aromisuolaa tai yrttisuolaa oman maun mukaan. Ainakin meidän ipana tykkää tästä kuin hullu puurosta ja syö niin kauan kunnes meinaa tulla yli äyräiden.
Kyseessä on oma suosikkini lapsuudesta, jota olen toki muokannut aikalailla rankalla kädellä. Äitini teki tämän tietenkin jauhelihasta ja käytti usein nesteenä lihalientä, jolloin suolaa ei tarvinnut käsittääkseni lisätä lainkaan.
Ainesten määrä riippuu vuoasta joka on käsillä, itselläni on keskisuuri vuoka, josta tulee 4-6 hengelle annokset (6:lle naiselle, 4:ll (minun ruokahalullani varustetulle) miehelle).
5-10 perunaa
3-5 dl soijarouhetta
2-3 sipulia
2-5 kynttä valkosipulia
1 muna
1 prk Creme Fraiche (200 g)
2-3 dl maitoa
Juustoraastetta (esim. emmental-mozzarella)
Mauste- ja/tai mustapippuria
ripaus valkopippuria
rakuunaa, kirveliä
(suola)
öljyä
Pistä soijarouhe likoamaan laakeaan astiaan, lisää vettä niin paljon että päällimmäiset kostuvat hieman ja jätä imeytymään. Jos vettä tulee likaa, kannattaa pahin puristaa pois vasta juuri ennen pannulle kaatamista. Pilko sipulit ja kuullota ne reilussa öljyssä, lisää soijarouhe ja lämmitä. Lisää pippurit ja sekoita hyvin. Siirrä pois levyltä.
Riko muna sekoitusastiaan, lisää creme fraiche ja maitoa enintään niin paljon että nestettä on noin 5 desiä. Jos vuoka on pieni, voi maitoa jättää vähän pois. Lisää rakuuna ja kirveli (jos lisäät suolaa, laita sekin sekaan) ja sekoita kunnolla.
Pese (ja/tai kuori) ja viipaloi perunat. Asettele kerroksittain perunaa ja soijasipulisekoitusta pannulta, kannattaa lisätä jokaiseen tai jokatoiseen väliin hieman juustoraastetta ja munamaitoa. Lopuksi kaada jääneet munamaidot pinnalle ja päälimmäiseksi kerros juustoraastetta.
Uuniin 200 asteeseen 30 minuutiksi, laske lämpötila 150 asteeseen ja anna muhia vielä 90 minuuttia.
Sopii pienille lapsille jos suola jätetään kokonaan pois, lautasella on helppo lisätä aromisuolaa tai yrttisuolaa oman maun mukaan. Ainakin meidän ipana tykkää tästä kuin hullu puurosta ja syö niin kauan kunnes meinaa tulla yli äyräiden.
27/09 -06: Viikkovitonen aikahautojen keittiössä
Meemittelyä... tällä kertaa kun oikeasti kiinnostaa.
1. Viihdytkö keittiössä?
Erinomaisesti, enimmäkseen kokkina. Jos joudun seuraamaan muiden kokkaamista, minusta tulee helposti se tyyppi joka sählää muitten tekemisissä ja ärsyttää kommenteillaan. Ainakin vaimon tiedän näkevän asian näin.
Mutta kun vaimo ei osaa tehdä niin hyvin ruokaa kuin minä...
2. Kokkaatko mielelläsi?
Erittäin, tykkään varioida vanhoja tuttuja ruokia, mutta myös opetella uusia.
Siirtyminen kokonaan toiselle kulinaristiselle mantereelle on yleensä erityisen jännittävää.
3. Muistatko ruokaohjeet ulkoa, katsotko kirjasta vai improvisoitko?
Sekä että, yleensä kyllä teen ohjeestakin fiilispohjalla.
Muistan kyllä huomattavan määrän reseptejä ja ruokatyyppien runkoja joita varioida käsillä olevien raaka-aineiden mukaan.
4. Mikä on suurin onnistumisesi keittiössä?
En koe että se olisi mikään yksi tietty, mutta bravuureikseni koen oman versioni Tofu Hoisin (ja keltaista riisiä) tyyppisestä ruoasta, kasvislasagnen sekä erilaiset pastakastikkeet. Myös yksinkertainen italialaistyyppinen sienirisotto onnistuu erinomaisesti.
5. Entä suurin floppisi?
Niitä tulee aika harvoin enää nykyään, enemmän silloin kun opettelin tekemään kasvisruokaa ja olin huomattavasti epävarmempi improvisoimaan.
Muistan kerran tehneeni vegerisottoa sinkkuperiaatteella (iso satsi, suurin osa pakkaseen), josta tuli kuitenkin liian vahvasti maustettua (siis niin että mikään muu ei maistunut kuin chili ja pippuri) ja jota tuli arviolta 3 litraa/kiloa. En saanut sitä syötyä edes yhtä annosta ja sitten unohdin sen jääkaappiin. Kun otin sen seuraavan kerran ulos se oli aloittanut käymisen ja haisi todella kuvottavalle.
Itse pidän tulisista ruoasta, joten joskus maustan ruokaa liian reilulla kädellä ja vaimon suu ei moisesta pidä (vaikka yritänkin kouluttaa em. kieltä vahvempaan päin).
En myöskään ole kovin hyvä leipomaan enkä pidä koko touhusta oikeastaan ollenkaan, joten kun vaimon suklaakakku-vaihe oli meneillään, tuli keittiössä mutistua aika usein varsin synkkään sävyyn.
[pöllitty Veeralta]
1. Viihdytkö keittiössä?
Erinomaisesti, enimmäkseen kokkina. Jos joudun seuraamaan muiden kokkaamista, minusta tulee helposti se tyyppi joka sählää muitten tekemisissä ja ärsyttää kommenteillaan. Ainakin vaimon tiedän näkevän asian näin.
Mutta kun vaimo ei osaa tehdä niin hyvin ruokaa kuin minä...
2. Kokkaatko mielelläsi?
Erittäin, tykkään varioida vanhoja tuttuja ruokia, mutta myös opetella uusia.
Siirtyminen kokonaan toiselle kulinaristiselle mantereelle on yleensä erityisen jännittävää.
3. Muistatko ruokaohjeet ulkoa, katsotko kirjasta vai improvisoitko?
Sekä että, yleensä kyllä teen ohjeestakin fiilispohjalla.
Muistan kyllä huomattavan määrän reseptejä ja ruokatyyppien runkoja joita varioida käsillä olevien raaka-aineiden mukaan.
4. Mikä on suurin onnistumisesi keittiössä?
En koe että se olisi mikään yksi tietty, mutta bravuureikseni koen oman versioni Tofu Hoisin (ja keltaista riisiä) tyyppisestä ruoasta, kasvislasagnen sekä erilaiset pastakastikkeet. Myös yksinkertainen italialaistyyppinen sienirisotto onnistuu erinomaisesti.
5. Entä suurin floppisi?
Niitä tulee aika harvoin enää nykyään, enemmän silloin kun opettelin tekemään kasvisruokaa ja olin huomattavasti epävarmempi improvisoimaan.
Muistan kerran tehneeni vegerisottoa sinkkuperiaatteella (iso satsi, suurin osa pakkaseen), josta tuli kuitenkin liian vahvasti maustettua (siis niin että mikään muu ei maistunut kuin chili ja pippuri) ja jota tuli arviolta 3 litraa/kiloa. En saanut sitä syötyä edes yhtä annosta ja sitten unohdin sen jääkaappiin. Kun otin sen seuraavan kerran ulos se oli aloittanut käymisen ja haisi todella kuvottavalle.
Itse pidän tulisista ruoasta, joten joskus maustan ruokaa liian reilulla kädellä ja vaimon suu ei moisesta pidä (vaikka yritänkin kouluttaa em. kieltä vahvempaan päin).
En myöskään ole kovin hyvä leipomaan enkä pidä koko touhusta oikeastaan ollenkaan, joten kun vaimon suklaakakku-vaihe oli meneillään, tuli keittiössä mutistua aika usein varsin synkkään sävyyn.
[pöllitty Veeralta]
03/08 -06: Perinteet jakoon
Vaimon mummu tuli käymään ja oli meillä vieraana muutaman päivän, samalla minulle opetettiin perinneruokien valmistusta. Tällä kertaa oli vuorossa henkilökohtainen herkkuni piimäjuusto, toivat komean juustomuotinkin ihan tätä tarkoitusta silmällä pitäen.
Tuota opetusprosessia jäin jälkeenpäin miettimään ja pohtimaan miten ennen vanhaan nämä asiat on opittu ja opetettu. Minä kun kyselin puhelimessa suurpiirtestä reseptia, kieltäytyi mummu moista selittämään ja antoi ymmärtää että se näytetään sitten joskus kun hän tulee kylään. Samalla myös vihjaisi että olisi aika kutsua kylään, katsomaan suvun uusinta jäsentä ja viettämään aikaa meidän kanssa ihan kunnolla.
Tuo resepti opetettiin sitten tekemällä. Minä seurasin, mummu teki ja kertoili samalla juttuja menneiltä ajoilta. Viihdyttävää kuin mikä ja tuli olo että tuon piimäjuustoreseptin lisäksi sain aimo annoksen ritualistista opetusta ihan muista asioista.
Piimäjuustosta tuli muuten hyvää. Reseptiä en aio jakaa tässä, vaan sitten joskus jollekin suvun nuoremmalle klopille...
Tuota opetusprosessia jäin jälkeenpäin miettimään ja pohtimaan miten ennen vanhaan nämä asiat on opittu ja opetettu. Minä kun kyselin puhelimessa suurpiirtestä reseptia, kieltäytyi mummu moista selittämään ja antoi ymmärtää että se näytetään sitten joskus kun hän tulee kylään. Samalla myös vihjaisi että olisi aika kutsua kylään, katsomaan suvun uusinta jäsentä ja viettämään aikaa meidän kanssa ihan kunnolla.
Tuo resepti opetettiin sitten tekemällä. Minä seurasin, mummu teki ja kertoili samalla juttuja menneiltä ajoilta. Viihdyttävää kuin mikä ja tuli olo että tuon piimäjuustoreseptin lisäksi sain aimo annoksen ritualistista opetusta ihan muista asioista.
Piimäjuustosta tuli muuten hyvää. Reseptiä en aio jakaa tässä, vaan sitten joskus jollekin suvun nuoremmalle klopille...
11/07 -06: Uutta vegeille
Sääli ettei kuitenkaan vegaaneille, joiden valmisherkut tuppaavat olemaan aika vähissä.
Kyseessä on siis vanhan naapurini halveksumien ruokavammaisten joukolle osoitettu yritys nimeltään KasvisGalleria, joka valmistaa pelkästään lihattomia tuotteita keittiöön. Aiemmin ainoastaan yrityskeittiöihin, mutta nyt tuotteet ovat saapuneet myös kauppojen hyllyille.
Meille on tähän mennessä kulkeutunut testiin Paprikaleikkeleet, jotka olivat varsin päteviä leivänpäällisiä, mutta omaan makuuni vaativat leivälle lisäksi muuta lisuketta. Sekä suorastaan liian herkulliselta kuulostavat Vuohenjuusto-perunaröstit, joiden kokeilu on luultavasti edessä myöhemmin tänään.
Joka tapauksessa on hienoa huomata yritys joka on noteerannut selkeän puutteen ja yrittää toimittaa sen paikkaavia tuotteita markkinoille. Ihan varmasti tullaan Gallerian tuotteita syömään tässä huushollissa vielä useampaan otteeseen.
Kyseessä on siis vanhan naapurini halveksumien ruokavammaisten joukolle osoitettu yritys nimeltään KasvisGalleria, joka valmistaa pelkästään lihattomia tuotteita keittiöön. Aiemmin ainoastaan yrityskeittiöihin, mutta nyt tuotteet ovat saapuneet myös kauppojen hyllyille.
Meille on tähän mennessä kulkeutunut testiin Paprikaleikkeleet, jotka olivat varsin päteviä leivänpäällisiä, mutta omaan makuuni vaativat leivälle lisäksi muuta lisuketta. Sekä suorastaan liian herkulliselta kuulostavat Vuohenjuusto-perunaröstit, joiden kokeilu on luultavasti edessä myöhemmin tänään.
Joka tapauksessa on hienoa huomata yritys joka on noteerannut selkeän puutteen ja yrittää toimittaa sen paikkaavia tuotteita markkinoille. Ihan varmasti tullaan Gallerian tuotteita syömään tässä huushollissa vielä useampaan otteeseen.
